No kaiken tän rauhassa olon jälkeen tulee aina se uusi vuosi, olin töissä lauantaina ja Toni lupasikin tyttöjen kanssa käyttää Jussan hyvissä ajoin, onhan Mustikka semmoinen äidin pieni ressukka.

Ellalle oli noussut kuume, joten oltiin kotona ja katseltiin reketteja ikkunasta ja palolaitoksen ilotulituksessa käväsimme. Olin aivan varma, että pauke pelottaisi Jussaa, oltiin muutama pauke kuultu jo perjantai iltana, jolloin Jussa pisti häntänsä koipien väliin, otti muutaman metrin spurtin ja jäi ihmettelemään. Kaikesta huolimatta, illan raketit ei pelottanut, lukuun ottamatta ne jotka pamahti ihan lähellä, meidän huomaamatta, mutta tänkin jälkeen kokosi itsensä hyvin ja oli valmis taas jatkamaan puuhiaan, jotka jäi kesken! Loistavaa!

Uusi vuosi aloitettiin Jussan kanssa treffaamalla entinen työkaveri koiransa kanssa koirapuistossa! Jussa rakastu palavasti karkeakarvaiseen seisojaan, joka olikin lemppari niin kauan kuin puistossa oli. Iloksi joka kerta kun ollaan oltu (siis se kaksi kertaa) on paikalle saapunut aussie, eri kumpaisellakin kerralla. Tuntuu etten niitä muulloin näe, niin tuolla sitten tapaa Kotiin tultua oli pieni mies väsänyt 1½ tunnin leikeistä ja ottikin loppu illan rauhallisesti.

Tänään taas kun tässä iltavuoroa odotellaan, jota onkin kivasti koko viikko, otettiin pihalla hieman tokoa;

-luoksetulo, pysy istualtaan hyvin ja tuli eteen istumaan mukavasti, ei jäänyt nyt niin kaus, mitä normaalisti tekee.

-kaket, istuminen-maahanmeno ei ongelmaa ja seisominenkin alkaa olla tassuissa pikkuhiljaa!!! *tuuletus* I-M-vaihoissa voi olla jo parin metrin päässä, mutta seisomista harjoitellaan vielä ihan läheltä.

-jäävät, maahanmeno ja seisominen tasaisen varmaa, ei tarvitse pysähtyä, mutta palaan aina parin metrin jälkeen palkkaamaan, kokeen omaisesti ei olla otettu. Istuminen tuotti tänää "hankaluuksia", parilla kerralla painui maahan, mutta avustuksella, tuli istuminen.

-seuraamista otettiinkin tuolla kun kauppaan käveltiin, mennässä helpotettuna ja pois tullessa vaikeutettuna (edessä käveli koira ) mutta hienosti se meni, kyllähän se koira kiinosti ja pari kertaa kontakti hävisi, mutta sallittanee sen, ei olla häiriössä treenejä otettu sitten aikoihin, joten tähän pitää panostaa!

Kuten monella muullakin, niin meidän

TAVOITTEET VUODELLE 2012:

- aloittaa kisaura Tokossa, ainakin yksi ALO1 eikä se TK1 ole pois suljettu

- jatkaa ylempien luokkien liikkeiden harjoittelu

- Hakua jatkaa

- Sekä Jälkeä tehdään

- Paimennusta olisi kiva kokeilla, mutta katsotaan pääseekö mihinkää, sopiiko omaan ohjelmaan

- Saada Jussalle lisää itsevarmuutta ja pysyä terveenä, sekä kuvauttaa koira

Kasvaa ja tulla vielä tasapainoisemmaksi koiraksi, jonka kanssa on kiva olla ja harrastaa

Vuoden päästä katsotaan mihin kaikkialle sitä ennätettiinkin!

Kummallisia treenejä ei olla otettu, sisällä harjoitellaan istu-maahan-seiso-tekniikkaa, istuminen ja maahanmeno on kiva, mutta seisominen, kun se pylly nousee, niin sitten tahtoo liikkua koko koira, mutta on näissä pientä edistymistä tullut.

Pihalla otettiin eilen tottista, mie kun sainkin aikaa kulumaan paketointiin, jonka sai ihan rauhassa tehä eikä ollut pelkoa että lapset yllättää, niin ei sitten enää viittinyt niin pienen ajan takia ajaa kentälle.

Jäävät liikkeet otettiin, ei ongelmaa missää kolmessa osa alueessa.

Luoksetulo sen sijaan... Noh, vauhtia oli todella hyvin, mutta loppujarrutusmatkaa Jussa ei oikein osannut hahmottaa ja täräytti suoraan päin! Siinä pienet ärräpäät lenteli kun itteni kasasin sieltä maasta. Uusiksi ja taisi poika sen verta miun elämää säikähtää ja pomppas suoraan sivulle :D Otettiin kuitenkin lopuksi vielä lyhyitä luoksetutuloja, jolloin hurjaan vauhtiin ei päästy!

Pientä kaukojumppaa myös pihalla, istu-maahan versiota vain.

Aamulla satoi ihanasti isoja lumihiutaleita, vaiko tiskirättejä. Kävin senjan hoidossa joulupuurolla ja aattelin, että siitä suoraan lähen lenkille, sade oli vaihtunut oikein mukavaan vesisateeseen Joten käytiin Jussan kanssa pitkästä aikaa koirapuistossa juoksentelemassa, yksinhän siellä saatiin talsia.

Jussa voi hyvin, leikkii temmeltää Nupun kanssa (joka muuten osottautuikin pojaksi, mutta pitäköön nimensä :D) ja aika hurjia noi heidän leikit onkin, välillä maukuu kissa ja välillä ulisee koira

Mukavaa Joulun odotusta ja toivotaan että tuo vesisade loppuisi ja kaikki tulisi lumena, jotta saataisin normaali joulu ja talvi!

Mie monesti kiroon näitä iltavuoroja, aamulla tytöt hoitoon ja sen jälkeen se onkin yhtä kellon kyttäystä, millo pitäisi lähteä, mutta tänää kentällä löysin näistä iltavuoroista jotain kivaakin. Tytöt kun on hoidossa, miulla on ihan omaa aikaa, kukaan ei ole napisemassa, et taasko meet kentälle, taasko on treenit, normaalisti kun isommalla porukalla siellä aina kestää.. ja tänää oli semmoinen treeni, että jäi ihan super-hyvä fiilis. Liekkö muuten johtui nakeista, jotka oli mukana

Alotettiin Jussan kanssa noudolla, otettiin Hippi-armaan isompi kapula käyttöön, eihän 1v enää tarvii mitää vauvakapuloita! Jussalla oli intoa kuin ilmapallossa, eikä malttanut millää odottaa käskyä hakemaan kapulaa. Haki oikein hienosti, mutta tosiaan se tiputus aina ennen miuta. Annoin uuden käskyn ja sain napattua kapulan suoraan suusta, tätä tehtiin kolmisen kertaa. Alko olla sen verran mukavaa, että ekaa kertaa Jussa nappasi kapulan ja lähti pikkasen leikkimään sillä, katos vaa poikaa!

Liikkeestä seisomista ja maahanmenoa otettiin, seisomisen kanssa tarjosi istumista, liekkö miun käsiapu oli istumaan menon näköinen, kun otin sormen pois, niin jäi kauniisti seisomaan. Maahanmenon kanssa avustin vielä nakilla ja se oli oikein mallikas. Kun kerta Jussa tarjosi sitä istumista, päätinpä antaa istu-käskyn ja sinne se pylly maahan painui, otin pari askelta eteen ja palkka! Siis kuka näitä aina Jussalla opettaa? Meinaa jäävät on olleet meillä se, että oppi ihan ykskaks ja siihen vierelle ei tarvinnut jäädä, vaan sai ottaa aina sen pari askelta! En valita, ihana vain näin perin

Ruudun kasasin heti alussa, namialustalle nakki ja läheltä lähetys, Jussa vielä halusi touhottaa noutokapulasta, joten paineli sinne! Uudestaan ja nakki löyty. Tän kun hokasi, ei ollut tässä ongelmaa, ruutuahan ei siis olla ennen otettu.. tai ainakaan miun miesmuistiin, siitä on aikaa. Aina välillä kesken leikin piti käydä Jussan tarkistamassa oisko ruutuun ilmestynyt namuja!

Seuraaminen oli aivan MAHTAVAA!! Kyllä oli näpsäkkä pieni mies! Tosin johtuen varmaan siitä että oli pitkästä aikaa herkkua mukana, mutta Jussa teki sen ihan satalasissa ja se oli kaunista! Pieniä pätkiä kerrallaan ja palkka, loppuun pikkasen pitempi, kaksi käänöstä oikeella ja kaksi vasemmalle (useempi metri aina suoraa) ja pysähdys. Se oli hieno suoritus Mustikalta!

Luoksetulon loppua eli eteen tuloa otettiin, meinaa aina kaartaa oikeelle istumaan, joten pelkkiä suoria eteen istumisia harjoteltiin. Lopuksi normi luoksetulo, eteen. No joku kumma maan vetovoima aina paiskaa Jussan makaamaan kun olen jonnin verran kävellyt, joten takas istumaan ja pois. Pysy istuvilteen, palkka siitä ja takas pois. Siitä luoksetulo, se oli kiva.

Loppuun paljon palloilla leikkimistä, riekkumista

Aamu aloitettiin tottiksen merkeissä, käytii kentällä pitämässä hauskaa ja siinä samalla pientä treeniä. Otettiin hieman seuraamista, luoksetuloa, kaukoja ja liikkeestä seisomista ja maahanmenoa.

Enempi aikaa taisi mennä leikkimiseen, mutta synttäripäivänä pitää ollakin hauskaa :)

1 vuotiaana osataan:
- haukkua käskystä (ja ilman käskyäkin )
- tiedetään mitä "missä ukko on"- käsky tarkoittaa
- kierretään asioita käskystä
- seurataan, toisinaan innokkaasti ja toisinaan laahuillen, (vähä paha tapa verrata Hipin seuraamiiseen, ei saisi)
- istua ja mennä maaten, sekä seisominen on vielä hieman takkuilevaa, mutta suunilleen tiedetään sekin
- osataan mennä liikkeestä seisomaan ja maahan
- tulla luokse vauhikkaasti
- tykätään leikkiä pallolla todella paljon
- paikkamakuussa pysytään, kunhan vain tarpeeksi jaksetaan keskittyä

sekä paljon muita pieniä ihania asioita! Hiljalleen hyvää tulee!

Murkkuikä on mitä ihanin (ei tod.) ja Jussa taisteleekin nyt poikamaisin elkein ja kapinoi kaikkea mahollista!

Jussa 1v (aamuinen kuva kentältä)

Viime kerrasta onkin aikaa, kesäkuussako viimeiksi käytiin, joten odotukset ei olleet juuri missään

Ukko metsään, Jussalta kysyin että "mihin ukko hävis?", poika oli innoissaan ja läksi mukavasti, mutta, aina se mutta, keskellä matkaa Jussa tajusi, että sehän voi hertsileijaa olla vaikka MÖRKÖ!!! Takaisin tuli ja uusinta kokeilu, mutta ei, se kun nyt vaa on mörkö ja sillä sipuli! Läksin Jussan kanssa kävelee ukkoa kohti ja uusi lähetys, tässä vaiheessa Suvi jo kutsuikin Jussaa ja voi ihanuus että olikin hieno ukko!

Toiselle puolella taisi olla hieman sama ongelma, mörköjä kyykki ihan joka puolella.

Toisella kierroksella käytiin viemässä Jussan kanssa ukko mettää ja takaisin lähettämään, tässä ei ollut minkäälaista ongelmaa Viimosen ukon luota tultiin vapaasti keskilinjalle, tielle, niin Jussa oli varma, että joku oli jäänyt vielä mettää kyykkimään, hienosti käytiin paikat läpi, muttei sieltä kuitenkaa ketää löytynyt!

Mukavasti tuli vinkkejä ja tietoa taitavilta!

Tänään saatiin lisää jatkoa hakuilulle, sama paikka pienemmällä porukalla.

Jussa pääsi mettää melkein heti kun tultiin, kello oli 18, joten hämärää jo oli. Jussa sai nähä ekan ukon menon mehtää, muttei käyty saattamassa. "Missä Ukko?" ja sinne paineli innokkaasti nameja hakemaan, mutta ei ne mukamas olleet niin kivoja, poika joka on muutenkin nirsoillut viikon verran, niin ei kiinostunut jauhelista ja lihapullista Taisi ne kuitenkin upota, muttei "liian" innokkaasti hotkinut. Tällä välin toinen ukko olikin karannut toiselle puolelle sanomatta mitää, ukolle lähetys ei oikein onnistunut, kun haju (ko?) se tuli ja sinne paineli vaikken kerennyt käskyä antaa, mutta en kehannut poiskaan ottaa.. sinne meni ilman minkäälaista mörköilyjä! Kaarsi kovasti oikeelle, mutta lenkin kautta löyty ukko vasemmalta puolelta! Taitava pieni mies.

Tällä välin oli taas ukko mennyt toiselle puolelle, lähelle ja sinne paineltiin ja loput namit nassuun.

Oli kyllä onnistunut harjoitus ja näin ajattelinkin, että sunnuntai mörköily ei tullut tänä päivänä kylää! Muisti poika, mikä on homman juju ja taitavasti se menikin!

Iso kiitos Sarille, joka antoi mahtavan mahdollisuuden tähän uskomattomaan matkaan, joka päättyi liian aikaisin, Kiitos :)

Viime päivät onkin menneet jo hieman paremmin, miun osalta. Tytöt, varsinkin Ella käsitteli asiaa piirtämällä, meillä onkin nyt monta hienoa piirustusta, jossa on isi, äiti, sisko ja Ella itse, sekä Hippi. Muita koiria siihen ei päässytkään. Senja oli piirtänyt kartan, jossa oli paljon paikkoja, Ukin sauna jonka takana Hipin hauta. Tossa sunnuntaina pystyin katselemaan kuvia, jotka on tältä kyseiseltä reissulta otettu, niin Ella juoksi koneen luo ja sanoi, ettei äiti saa katsoa, ettei tule suru, ihana Ella <3

Kotona on tosiaan nyt rauhallista, hiljaista. Huomaa pienissä asioissa, että kun Hippiä ei ole, muistaa että tässä tilanteessa se tekisi nyt sitä, tätä ja vähän tuotakin. Suuri muutos näkyi siinä, kun veljeni tuli käymään, Jussa sanoi pari sanaa ja oli todella avoin sen jälkeen. Hippi kun oli sitä mieltä, että kun vieras liikkuu voi hyvin sanoa hau! Samoin kuin sain itselleni eilen ekaa kertaa treeniliivit ylle, niin koko tapahtuma oli rauhallinen, tässä vaiheessa Hippi olisi ollut jo intoa täynnä, ajomatka kentällekin oli aivan liian hiljainen :D Mutta tähän tottuu, ajan kanssa.

Jussa on ollut normaali itsensä Hipin pois menon jälkeen, eilen kun vein roskia, Jussa tuli leikillään vastaan ja läksi juoksemaan autoa ympäri, taas miun eteen ja kun nyökähdin Jussaa kohden, taas lähdettiin juoksemaan, tätä jatkettiin jonnin aikaa pihalla. Tällä tavoin siis Hippi ja Jussa leikki aina pihalla :)

Jussan eiliset treenit meni niin ja näin.

Seuraaminen oli ihan kivaa, keskittyminen ei oikein olisi kauaan jaksanut, mutta onnistuttiin hyvin.

Luoksetulossa Jussan maavetovoima veti aina pojan maahan! En edes laskenut monta kertaa sai sen istumaan käydä laittamassa, mutta monesti!

Noutamisessa ongelma on lähin, että se kapula tippuu aina ennen miuta. Joten tätä hieman harjoiteltiin.

Tunnaria piiloteltiin pusikkoon, mukavasti nenä kävi, kapula löyty, muttei sitä kuulemma tarvii sieltä nostaa, vaan voi jatkaa matkaa haistelemaan hajuja!! Mur!

Mutta ihan kivat treenit, vaikkei siltä hetkittäin tuntunut!

Jussan seuraamista tuona surullisena päivänä.

Jussan seuraamista 5kk iässä (näistä kuvista vasta tajusin, kuinka se onkaan kasvanut)

Ystävykset heidän elementissään ennen ikävää päätöstä.

Moni on kysellyt mikä Hipille kävi. Tosiaan tuolla hiekkamontulla ollessa, kun olin lopettanut treenit ja Toni "pikku"autolla ajonsa, niin jäätiin vielä kävelemään. Hippi tippui ison hiekkakasan päältä, jossa olikin jyrkkä reuna, kun hiekka lähti valumaan tassujen alta, ei siinä enää kerennyt mitää tekemään. Kuului kova ulahdus ja säntäsin pää kolmatane jalkana Hipin luo ja nappasin syliin, samalla tunsin käteni alla kuinka jalka naksui ja poksui, silloin tiesin että se on murtunut. Hippi katsoi kauniilla silmillä miuta, hieman surullisesti mutta kuintenkin lohduttavasti ja painoi päänsä rinnalla ja samalla mie poskeni Hipin päälaelle, vasta näin jälkikäteen tajusin, että molemmat siinä vaiheessa on tietänyt ikävän tosiasian. Siitä suoraan päivystävälle, jossa Hippi sai kipulääkettä ja nestettä, kipushokissa oli. Tukea jalkaan ja kotiin. Ilta oli kamala, Hippi kun harvoin kipua tuntee, niin yritti väkisin päästä meidän kanssa pihalle. Yö meni hyvin ja rauhallisesti, tässä vaiheessa olin päättänyt mielessäni, että jos jotain isoa tulee, en lähde leikkaamaan. Aamulla Hippi voi jo paremmin, pihalle halusi tulla itse, kun Toni tuli kotiin, syöksyttiin vauhilla katsomaan kuka tuli, sattu, mutta ei haitannut. Eläinlääkärissä kuvat vahvisti sen mitä tiesinkin. Soitettiin vielä varmuudeksi kouvolaan leikkaavalla lääkärille, tuomiona että kyynäreeseen pitäisi rakentaa uudelleen tuki, pitkä toipumis aika, eikä jalka välttämättä asetu oikein ja kipua voisi ilmentyä myöhemmin, kotikoirana jalka olisi voinut olla. Kisaaminen ei ole miulle tärkeä, joten se ei tuntunut. Mutta kaikki jotka Hipin tietää ja tuntee, Hippi olisi vauhtiinsa tarvinnut 4 täysin tervettä jalkaa, en mie voinut antaa Hipille elämää, jossa se olisi joutunut varomaan, koska sitä se ei osannut, vaan kaikki täysillä ja vauhdilla. Hassua, vaikka olin Hipille luvannut päästä kivuista, jos asia on paha, niin silti vielä lääkärissä mietittiin Tonin kanssa pitkään, et mitä jos leikkauttais? Mitä jos? Mutta näin oli paras, Hipin kannalta, omat tunteet olisi kyllä vieläkin toista mieltä.

Koira isolla K:lla, Koira joka opetti miuta enemmän kuin mie koiraa, Koira joka eli koko ajan satalasissa, Koira jolla oli valtaisa persoona ja luonne, Koira joka muiden silmissä oli hurja, oli kuitenkin suuren sydämen omistaja, Koira joka oli elämäni koira, jollaista toista en koskaan tule saamaan, Koira jota koskaan en tule unohtamaan, vaan nyt sydämessäni on suuren Hipin kokoinen pala, aina ♥

*♥ Rakasta aina muistaen ♥*
Köttorps Hippie 4.11.2004-13.10.2011

Hippi oli kokonaisuudessaan täydellinen pikku vikoineen, siihen ei kauaan mennyt kun tajusin, että tämä, tämä on se koira joka on SE. Se tunne on vahvistunut aina, enkä usko että kukaan koira tätä titteliä pois voi viedä (vaikka kuinka rakastankin kaikkia koiriani), mutta Hipissä oli se jokin.

Hippi on siis lopetettu tapaturman takia, luulen ja tiedän että oikean ratkaisun tein Hipin puolesta, vaikka koko ajan en jaksa siihen uskoa, tunteet olisi toista mieltä, mutta järki sanoi oikein. Nyt on Hipin hyvä olla, eikä tarvitse kipua tuntea, joka olisi mahdollisesti jatkunut leikkauksen jälkeen, mutta en voi antaa koiralle elämää, jollaista se tuskin olisi halunnut elää. Vaikea ja raskas päätös oli, mutta varmasti oikea

Lähdettiin siitä käppäilee, samalla katsomaan mihin kaverin toinen lappalainen oli lähtenyt reissulleen. Matkalla oli hevosia ja pieni shettis-poni, Jussa katseli ihmeissään, mutta mielenkiinto vei voiton ja kurottomalla uskaltautui hevosia haistelemaan

Löytyi karkulainenkin heti, sama tarina, alku innokasta, mutta toinenkaa lappalainen ei niin Jussasta välittänyt vaan sanoi oman sanansa. Onneks tommoisen rähähtelyn jälkeen Jussa unohtaa kaiken, ei siis jää mitenkää päälle kyhäily vaan homma jatkuu siihen, mihin jäikin!

Eilen kävin koirien kanssa Marjolassa vähän juoksentelemassa, harmiksi vain syyssade yllätti meidät. Kuvia tuli otettua, hieman sumuisia kun vesipisarat pieksi koko kameraa.

Hippi 1kk vajaa 7v!!!

Korvakas :)

Pieni punakuono :)

Jussa 10kk

"Mitä?"

Isompi ja pienempi kieli, hassut!

Hipin kanssa aloteltiin tunnarilla, nenä käy tosi hienosti kun kapulan piilottaa heinikkoon, loistavaa työskentelyä, mutta kun tunnari tuodaan kentälle, se muuttuu pian noudoksi. Ekan haki, oman toi, kun näki mihin jätin. Toisella kerralla mentiin tuhatta ja sataa, väärä suuhun ja sylkäisy, painui maahan, otti oman ja toi.. Joo, olihan se oma, mutta kun vaa sitä rauhaa saataisin siihen nenätyöskentelyyn myös tuolla kentällä.

Seuraamista pitemmän kaavan mukaan, intoa oli kuin ilmapallossa ja seuraaminen olikin todella tiivis. Onneksi kuitenkaa Hippiä ei vois tuon vähempää kiinostaa millä temmolla tehdään käännöksiä, eli nämä onnistuu juosten mallikkaasti! Siihen sekaan kaikki jäävät, seisominen ja maahan menossa ei mitään ongelmaa, istumista jännitin, mutta sehän meni kerralla nappii!!

Luoksetuloa, lähti hienosti, pysähty ihan ok, kävin antamassa nakin, mutta jätin siihen, seuraavaksi maahan meno, se oli upea!! Namia palkaksi ja palasin, siitä kutsu, mutta siinä Hippi sitten himmaili ja jäi eteen seisomaan Toiseen suuntaan sama homma, mutta muistin Ullan vinkin enkä katsonut Hippiä vaan pikkasen sivuun, se meni todella hienosti! Palkkaukset aina pysähdyksistä.

Ruutua otettiin myös, ekana vietiin yhessä namit ruutuun, joista Hippi nappasi heti eka omansa pois, piti pyytää neitiä ulos ruudusta, että sais sitä namia kun ollaan siellä ruudussa. Lähti kivasti, mutta taas kaarrettiin ruudun vasemmalle puolelle, sieltä taakse haistellen törpöt ja siitä vasta ruutuun! No mutta toisella kerralla, paineltiin suoraviivaisesti ruutuun, maahan niin että nakki jäi alle, mutta se oli upea ja sen sai kuullakin!

Kaiken kaikkea taitava koira, ainahan se on, mutta mainio treeni!

Jussa kentälle, aluks mietin, et mitähän hormoonihyrrä-poikaa vaikuttaa se, että kentällä oli juuri ollut aikuisikään päässyt juoksuinen Riina-ihanuus. Mutta poika yllätti ja homma toimi. Ollaan nyt Jussan kanssa saatu pidettyä hieno ja iloinen fiilis treeneissä ja se vaan jatkui!

Luoksetulossa saatiin muutamasti ottaa, kun ei nyt vaa malttais odottaa että kävelen päähän ja kutsun. Nea sanoikin, et oikein taitavat kauko-seisomiset poika teki, harmi vaan että väärä liike Mutta luoksetulo oli hyvä, innokkaasti tuli eteen istumaan. Otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, Nea piti kiinni ja hurjaa kyytiä Jussa pinkoikin. On kuulemma Jussa miehistynyt hurjasti, kun oli Nealla työtä pitää rimppuilevaa Jussaa paikoillaan enne käskyn kuulumista, miun pieni mies

Seuraamisessa lähettiin hakemaan sitä, että kun liike pysähtyy, Jussa istuisi automaattisesti. Nea käskytti, mikä teki Jussalle hyvää, muutamasti jäi kuuntelemaan, mitä Nea huutelee, mutta ekan pysähdyksen aikana annoin käskyn ja muilla kaveri istui ihan automaattisesti, ilman käskyä. Okei, hieman vino, mutta sitä saadaan korjattua kyllä!

Kaukoissa otettiin istu-maahan-istu-maahan ja aina pikkasen kauemmaksi eestä kokeilin mennä, ei todellakaan metreistä puhuta, mutta aina pikkaisen taaemmaksi. Ihan hienostihan nämä meni, yhessä istumisesta maahan menossa liukui eteenpäin, joka korjattiin. Seisomista ei otettu.

Lopuksi vielä noutoa, Nean kapulalla. Jussahan hakee tosi hienosti, mutta... Se kapula putoaa aina ennen miuta, ollaan siis otettu vauhtinouta, jolloin pääsee suoraan palkkaa. Lopuksi haetutin ja läksin juoksemaan takaperin, tiputteli ja tiputteli, mutta loppuun onneksi saatiin, että sain kuin sainkin kapulan käsiini.

Kivat treenit myös Jusnan kanssa, sen kanssa on vaa niin kiva treenailla, hauskaa on, koirakin on niin hassun hauska. Ollaan jotain opittukin, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!