Tosiaan jäin miettimään tätä Jussan hihnassa kävelyä ja läksinkin sitten yksi ilta Jussan kanssa kaksin lenkille, kyllä Hippiä harmitti, mutta ei voinut mitää. Yksin Jussa kävelee ihan kivasti, ei vedä, tosin vielä välillä seilaten, mutta ei niin paha. Se mikä pisti silmää, oli Jussan "pelokkuus" kun ei ollutkaan kaveria vieressä. Kaikki oli kiinostavaa, niikuin aina, mutta paljon tarkkaavaisemmin käveltiin, aina valppaana.

Joten tästä päättelin, että Hipin läsnäolo saa Jussan sitten vetemään, Hippi kun kävelee koiranmitan kauempana kuin Jussa. Nyt ollaan sitten pari päivää kävelty ihan opetusmielessä ja eilinen iltalenkki oli paljon parempi. Alku on molemmilla aina hankala, kiire on koko ajan ja jokainen haju jännittävä, mutta tovin käveltyä alkaa molemmat jo kävelemään nätisti, eli siis kyllä tämä tästä

 

Tänää kävin avaamassa meidän jälki-kauden. Oisihan tuota jälellä päässyt aikasemminkin, mutta ei ole tullut lähettyä, iltavuoroa odotellessa on oikein sopivasti aikaa, kun tytötkin on hoidossa.

Paketti jauhelihaa matkaa, teippiä ja rasioita, Hipille tein ekana jälen, n.10m suoraan, käännös (ei jyrkkä, hieman loiva) vasempaan, siitä n. 20m suoraan, käännös oikeaan ja n. 15m suoraa pienen puukasan luo, jonka taakse/alle piilotin jauhelihapurkin.

Jussalle tein toiselle puolelle mettää, n.10-15metriä pitkän, suoran jälen. Samalla tavalla, tosin j.liha paloja olikin avustukseski paljon enempi. Hipille jätän sinne tänne. Aamuruoka kera jauhelihan odotti sammalpeitteen suojassa.

Jussa autosta ulos ja kohti mettää, nenä kävi jo tässä vaiheessa hienosti ja bongasikin Hipin jälen, mistä lähtee. Päästiin jälen alkuun, tuntu että sehän lähti hyvin, mutta muutamen metrin jälkeen Jussalla nousi pää ja katseltiin muina miehinä. Yritin osoittaa uudestaa jälkeä, mutta herra vain katseli ja päätti kokeilla lähteä takaisin päin! Poika takaisin kohilleen ja opastusta, hetken oli tätä haahuilua parin askeleen verran, kunnes taas mietittiin mitä tehää! Tässä vaiheessa tajusin, et olisi pitänyt helpottaa vielä enempi jälkeä, Jussa kun on eka koira jolle jälkeä yritän edes opettaa. No päästiin kuin päästiinkin jyvälle mihin suuntaan ollaan menossa, Jussa ekana yritti mennä ruokapurkin ohi, mutta pysähdyin ja annoin rauhan tulla omatoimisesti takas jälelle, jotta päästiin loppuun. Purkki löyty ja aamuruoka nassuun! Jussan ekaksi jäleksi se oli kuitenkin ihan hyvä, eihän kukaan ole seppä syntyessään, joten luulen että seuraavalla kerralla homma toimii paremmin, kun ollaan saatu jo eka alta pois.

Jussa autoon, pieni tauko jotta Hipin jälki kerkesi vanhentua. Hippi tiesi saman tien mikä on kyseessä, nuuskutus alko ja veto oli hurja metälle päin. Jälen löysi todella helposti ja sittenhän mentiin kuin höyryjuna eteenpäin! Haisteli muutamisti ohi jälen, mutta tajusi samantien että ei se sinne suuntaa edes mene, vaan aina pää kääntyi hienosti jälelle ja ei tuottanut ongelmaa, muu kuin että kun ruokapurkki tuli, niin Hippi olisi jatkanut matkaa, taisi bongata miun lähtöjälet jo samantien, vaikka kuinka sieltä yritin loikkia pois jäleltä

 

Kaiken kaikkiaa onnistunut aloitus tälle kesälle!