Käytiin pitkästä aikaa koiruuksien kanssa vieraalla kentällä treenaamassa.

 

Hipin kanssa aloteltiin tunnarilla, nenä käy tosi hienosti kun kapulan piilottaa heinikkoon, loistavaa työskentelyä, mutta kun tunnari tuodaan kentälle, se muuttuu pian noudoksi. Ekan haki, oman toi, kun näki mihin jätin. Toisella kerralla mentiin tuhatta ja sataa, väärä suuhun ja sylkäisy, painui maahan, otti oman ja toi.. Joo, olihan se oma, mutta kun vaa sitä rauhaa saataisin siihen nenätyöskentelyyn myös tuolla kentällä.

Seuraamista pitemmän kaavan mukaan, intoa oli kuin ilmapallossa ja seuraaminen olikin todella tiivis. Onneksi kuitenkaa Hippiä ei vois tuon vähempää kiinostaa millä temmolla tehdään käännöksiä, eli nämä onnistuu juosten mallikkaasti! Siihen sekaan kaikki jäävät, seisominen ja maahan menossa ei mitään ongelmaa, istumista jännitin, mutta sehän meni kerralla nappii!!

Luoksetuloa, lähti hienosti, pysähty ihan ok, kävin antamassa nakin, mutta jätin siihen, seuraavaksi maahan meno, se oli upea!! Namia palkaksi ja palasin, siitä kutsu, mutta siinä Hippi sitten himmaili ja jäi eteen seisomaan Toiseen suuntaan sama homma, mutta muistin Ullan vinkin enkä katsonut Hippiä vaan pikkasen sivuun, se meni todella hienosti! Palkkaukset aina pysähdyksistä.

Ruutua otettiin myös, ekana vietiin yhessä namit ruutuun, joista Hippi nappasi heti eka omansa pois, piti pyytää neitiä ulos ruudusta, että sais sitä namia kun ollaan siellä ruudussa. Lähti kivasti, mutta taas kaarrettiin ruudun vasemmalle puolelle, sieltä taakse haistellen törpöt ja siitä vasta ruutuun! No mutta toisella kerralla, paineltiin suoraviivaisesti ruutuun, maahan niin että nakki jäi alle, mutta se oli upea ja sen sai kuullakin!

Kaiken kaikkea taitava koira, ainahan se on, mutta mainio treeni!

 

Jussa kentälle, aluks mietin, et mitähän hormoonihyrrä-poikaa vaikuttaa se, että kentällä oli juuri ollut aikuisikään päässyt juoksuinen Riina-ihanuus. Mutta poika yllätti ja homma toimi. Ollaan nyt Jussan kanssa saatu pidettyä hieno ja iloinen fiilis treeneissä ja se vaan jatkui!

Luoksetulossa saatiin muutamasti ottaa, kun ei nyt vaa malttais odottaa että kävelen päähän ja kutsun. Nea sanoikin, et oikein taitavat kauko-seisomiset poika teki, harmi vaan että väärä liike Mutta luoksetulo oli hyvä, innokkaasti tuli eteen istumaan. Otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, Nea piti kiinni ja hurjaa kyytiä Jussa pinkoikin. On kuulemma Jussa miehistynyt hurjasti, kun oli Nealla työtä pitää rimppuilevaa Jussaa paikoillaan enne käskyn kuulumista, miun pieni mies

Seuraamisessa lähettiin hakemaan sitä, että kun liike pysähtyy, Jussa istuisi automaattisesti. Nea käskytti, mikä teki Jussalle hyvää, muutamasti jäi kuuntelemaan, mitä Nea huutelee, mutta ekan pysähdyksen aikana annoin käskyn ja muilla kaveri istui ihan automaattisesti, ilman käskyä. Okei, hieman vino, mutta sitä saadaan korjattua kyllä!

Kaukoissa otettiin istu-maahan-istu-maahan ja aina pikkasen kauemmaksi eestä kokeilin mennä, ei todellakaan metreistä puhuta, mutta aina pikkaisen taaemmaksi. Ihan hienostihan nämä meni, yhessä istumisesta maahan menossa liukui eteenpäin, joka korjattiin. Seisomista ei otettu.

Lopuksi vielä noutoa, Nean kapulalla. Jussahan hakee tosi hienosti, mutta... Se kapula putoaa aina ennen miuta, ollaan siis otettu vauhtinouta, jolloin pääsee suoraan palkkaa. Lopuksi haetutin ja läksin juoksemaan takaperin, tiputteli ja tiputteli, mutta loppuun onneksi saatiin, että sain kuin sainkin kapulan käsiini.

Kivat treenit myös Jusnan kanssa, sen kanssa on vaa niin kiva treenailla, hauskaa on, koirakin on niin hassun hauska. Ollaan jotain opittukin, pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!