Oltiin tiistaina molempien koiruuksien kanssa treeneissä, paikalla oli Nea Riinan ja Sabin kanssa, Ulla Salaman ja Milan kanssa, sekä Myrsky ohjaajan, arvatkaa vaa muistanko helposti omistajien nimiä? Jotenkin ne koirien nimet jää ekana mieleen :D

Hipille harjoiteltiin hieman avoa ja voi-voi-voita. Paikkamakuu oli ihan nappi!!! Mila, Sabi ja olikos Riinakin siinä, sekä Myrsky antoi häiriötä sivummalla. Vaikka Mila nousikin, niin Hipsunen pysyi kuin tatti paikoillaan ja tuijotti piilolle, ihanata!!

Metallinoudossa ei tainnut olla ongelmia, en ainakaan muista.

Tunnari, no niin. Tällä kertaa se ei sitten taaskaan onnistunut. Hienosti läksi, painui maahan. Annoin aikaa korjata tilannetta, mutta Hippihän makaisi siellä varmaan vieläkin. Saatiin kuitenkin sieltä nostettua se omakin.

Ruutu oli kanssa niitä omijaan, pitäisi kyllä heti pistää mieleen mitä vikaa meni, jotta itekin muistaisi tarkalleen. Mutta saatiin, ei ole siitä, mutta ei kyllä ekalla sinne mennyt....

Jäävissä oli seisomisessa säätöä, neitihän painui hienosti istumaan, oiskohan ollut kolmannella sitten jo ihan seisominen tullut. Maahan menossa ei ollut valinnan varaa, sen verran painokkaasti käsky taas suusta lähti.

Jussan kanssa leikittiin uusilla ihanilla vinkupalloilla, ne oli pojan mieleen! Sivulle tuloa otettin, niin kauan meni hyvin kun ohjasin, mutta kun alettiin jättämään apua pois, niin heti Jussa päätti, ettei tätä nyt niin tarvitsekkaan tehä.

Luoksetulo oli onnistunut, hienoa työtä teki, "hieno pieni mies" :)

Seuruuta otettiin, hieman meinasi haahuilla, mutta sieltä taas se poika ponnisti ja seurasi kivasti.

Nii ja Ullalla oli este mukana. Jussahan ponkasi innokkaasti esteen yli, oisko ollut meidän kolmas kerta, sekä hienosti jäi seisomaan kun käskyn kajautin, tosi näpsäkkä poika!! Hipillä este oli ihan ok. Jos en väärin sinne saakka muista, ei ekalla käskyllä lähtenyt! Mutta nyt oli taas Jussalla sitä tekemisen innokkuutta tosi reippaasti matkassa!

 

Torstain, perjantain ja tämän päivän vietinkin Mikkelissä. Hieman väsymys meinasi painaa, sekä pienoinen stressi EVL-luokasta, josssa en ole koskaan kisannut, enkä juurikaan liikkuroinnut...  Torstaina aamu töissä, Mikkeliin ja 22.30 aikaa kotiin, aamulla töihin ja illalla Mikkelistä 23.30 aikaa kotiin, koko lauantai töissä ja 3tuntia kehien suunittelua joka huipentui tämän päivän käytäntöön. Mutta vaikka kuinka se EVL-luokka pelotti, koska Alokas oli aika helppoo kauraa, niin sainpa kuitenkin nyt itselleni hienosti Liikkeeohjaajan-tittelin :) Enää pitäisi kouluttaa muutaman kerran, saisi vielä virallisella paperille viime syksyn käydyn koulutusohjaaja-kortin.

Joten näillä menoilla onkin nyt ihana viettää ainakin huominen vapaalla ja tiistaina kentälle taas :D (kuulemma alkaa jo perhekin kaipaamaan äitiä, tiedä sitä sitten..)